Viime aikoina on kiihtyvään tahtiin puhuttu älykkäiden koneiden ja robottien vallankumouksesta ja sen myötä työpaikkojen menestyksistä. Yksi tuotantorobotti voi olla tehokkaampi kuin kymmenet tai jopa sadat ihmiset, mikä tietenkin johtaa siihen, että teknologian kehittyessä suorittava työ tullaan hoitamaan enenevässä määrin koneellisesti.
Robottien ja koneiden kehitykseen liittyy oleellisesti myös teköälyn kehitys. Ihmisaivojen kaltaiseen ajatteluun kykenevän tekoälyn luominen on todennäköisesti vielä vuosikymmenten päässä, mutta kun riittävän älykäs tekoäly syntyy, onnistuuko sitä pysäyttäminen enää koskaan?
Teknologinen singulariteetti on käsite, joka syntyi jo 1950-luvulla ja tarkoittaa sitä hetkeä, kun tekoäly saavuttaa ihmistä korkeamman älykkyyden ja kykenee sen jälkeen kehittämään älykkyyttään jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Jos koneet ja robotit on varustettu tekoälyllä, joka pystyy sekä tekemään miljardeja laskutoimituksia millisekunneissa, kykenee itsetietoisuuteen eli näkee itsensä yksilönä, että myös ihmisen kaltaiseen tunneälyyn, näkeekö se ihmiselle enää tarvetta? Tuomiopäivän pasuunaa soittelevat tiedemiehet ja tulevaisuudentutkijat pelkäävät singulariteetin johtavan ihmiskunnan loppuun. Osa tutkijoista taas näkee singulariteetin tuovan ihmiskunnalle ennennäkemätöntä rikkautta, vapautta ja kiihtyvää teknologista kehitystä.
Yksi singulariteetin mielenkiintoisimmista ominaisuuksista on se, että jos ja kun se vihdoin tapahtuu, kiihtyy tekoälyn älykkyys niin nopeasti, ettei ihmiskunta todennäköisesti pysty edes käsittämään sen aivoituksia minuuttien tai jopa sekuntien jälkeen. Ja vaikka olettaisimme, ettei tekoäly näe ihmistä uhkana tai vaarana itselleen, voi se silti nähdä ihmisen vaarana planeetalle tai pitää ihmiskuntaa täysin merkityksettömänä, hieman samoin kuin me ihmiset näemme esimerkiksi muurahaiset.
Yksi maailman kuuluisimmista tieteiskirjailijoista, Isaac Asimov, loi jo vuonna 1942 niin sanotut Asimovin lait, eli robotiikan kolme perussääntöä:
- Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan.
- Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa Ensimmäisen pääsäännön kanssa.
- Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa Ensimmäisen ja Toisen pääsäännön kanssa.
On esitetty, että tekoälyä voitaisiin hallita esiohjelmoimalla Asimovin lait teköälyn koodiin, mutta lienee selvää, ettei itsenäisesti ajatteleva, ihmistä miljoonia kertoja älykkäämpi olento noudattaisi ihmisen määrittelemiä sääntöjä.
Lähitulevaisuuden teknologinen kehitys
Singulariteetti on kuitenkin vielä vuosien, ehkä vuosikymmenten päässä. Vain optimistisimmat tutkijat sijoittavat sen 2030-luvulle, mutta useat pessimistisemmin asiaan suhtautuvat näkevät koko käsitteen haihatteluna, joka ei koskaan tule toteutumaan.
On kuitenkin selvää, että ihmiskunnan teknologinen kehitys on tällä hetkellä nopeampaa kuin koskaan, ja vauhti tulee vain kiihtymään. Yksi viime vuoden suurimmista kehitysloikista on tehty virtuaalitodellisuuden saralla. Myös keino-, teko-, tai lumetodellisuudeksi kutsuttu ilmiö tarkoittaa tietekonesimulaation luomaa keinotekoista ympäristöä. Ehkä tunnetuimmat esimerkit löytyvät tällä hetkellä pelien maailmasta, jossa kehitys on todella nopeaa.
Jo vuosikymmen sitten aloitettu Oculus Rift -virtuaalitodellisuuslasien kehitys on synnyttänyt markkinat, jotka kasvavat hurjaa vauhtia. Facebook osti Oculus Rift -lasien kehittäjän Oculus VR -yhtiön vuonna 2014, maksaen siitä kaksi miljardia dollaria. Kilpailijoita on ilmestynyt samoille apajille muidenkin suuryritysten toimesta, sillä markkinaosuuksista kilpailevat myös HTC Vive, OSVR, PlayStation VR sekä Google Glass. Mutta ovatko virtuaalitodellisuuslasit ja niiden perimmäinen tai ainakin pääasiallinen käyttötarkoitus eli pelit virtuaalitodellisuuden tulevaisuus?
Virtuaalitodellisuus toimii jo nyt esimerkiksi Yhdysvalloissa sotilaskoulutuksen apuna, lääketieteellisissä tiedekunnissa ja sairaaloissa simuloimassa kirurgisia toimenpiteitä, lentäjien koulutuksessa, nettikasinoilla virtuaalikasinoina sekä jopa niinkin arkisissa asioissa kuin kiinteistöjen esittelyssä potentiaalisille ostajille. Kun virtuaalitodellisuuden realismi saadaan hiukan korkeammalle tasolle, ehkä voit vaikkapa matkustaa aurinkorannoille virtuaalisesti.
Virtuaalitodellisuus on jopa hieman salakavalasti levittäytynyt kymmenille aloille. On selvää, että teknologia ei vielä ole riittävän helppokäyttöistä ja edullista todelliseen markkinapenetraatioon varsinkaan kuluttamarkkinoilla, edes länsimaissa, mutta se on vain ajan kysymys. Nykyisenkaltaiset isot, kömpelöt virtuaalitodellisuuslasit korvaantuvat ajan mittaan aina vain pienemmillä ja kevyemmillä versioilla, ja jo varsin pian tulevaisuudessa näemme tavallisten silmälasien kokoluokkaa olevia virtuaalilaseja, ja hieman myöhemmin puhutaan ehkä täysin huomaamattomista, piilolinssityylisistä virtuaalitodellisuuslinsseistä.
Voisitko kuvitella surffaamista netissä pelkällä ajatuksen voimalla? Tietokoneen tai läppärin ruudun sijaan surffaatkin piilolinssin avulla omalla näytölläsi, missä päin tahansa maailmaa vain. Nykyinen teknologisen kehityksen nopeus on niin huimaava, että tämänkaltainen todellisuus ei välttämättä ole kuin vuosikymmenen päässä. Teknologisen singulariteetin avulla tai ilman.